lauantai 19. elokuuta 2017

Elena


Osallistuin kevätkesällä mysteeri-KAL –neulontaan, ensimmäistä kertaa eläissäni. En muista mikä sai minut juuri tästä innostumaan, näitä mysteerineulontojahan on Ravelry pullollaan. Ehkä ilmaisohje ja tieto siitä, että tulossa on huivi, jonka neulomiseen riittäisi vain yksi 100 gramman kerä lankaa.

Eräällä viikonloppuretkellä Liègeen ostin paikallisesta lankakaupasta huiviin tarvittavan erän pellavalankaa syvän vihreässä sävyssä ja toisen samanlaisen satsin vaaleampana. Taka-ajatuksena oli, että jos ohje on tosi kiva, neulon vielä toisenkin.
Ohje julkaistiin kolmessa erässä. Ensimmäinen osa oli helppo ja nopea, toinen ja kolmas lähinnä samojen mallikertojen toistoa. Ohje oli helppo ja sopisi hyvin aloittelijoidenkin repertuaariin. Malli on yksinkertaisen tyylikäs. 
En tiedä teinkö jotain väärin, tai ehkäpä syy oli lankavalinnassani, mutta minulla ei 100 g lankaa riittänyt lähellekään tämän projektin loppuun viemistä. Onneksi olin kuitenkin ostanut lankaa reilusti, tosin väriä jouduin vaihtamaan kesken kaiken. Ja onni onnettomuudessa, tämä sattumus nimittäin teki tästä huivista paljon paremman, sillä ainakin omasta mielestäni huivi on kaksivärisenä paljon kauniimpi.
Ainoa asia josta en erityisemmin tässä mallissa pitänyt, on se, että huivista tuli  aika pitkä ja kapea liuhake. Olen itse enemmänkin isojen huivien ystävä ja käytän niitä melkeinpä yksinomaan lämmitysmielessä, en niinkään pelkästään asusteena. Niinpä vein myös tämän huivin kesälomatuliaiseksi ystävälle Espanjaan, jossa talvella ei huivin lämpimyys ole se kaikkein oleellisin asia.

Ohje: Elena
Lanka: Nm 12/3 (80% Wool 20% Linen), super wash 
Puikot: 4.5 mm

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Riikinkukon pyrstö

Loma alkaa olla kohta takanapäin, joten nyt on hyvä aika esitellä yksi täkäläiselle ystävälle neulomani tuliainen.

Neuloin alkukesällä tämän Peacock's Tale -huivin, joka sai innoituksen aiemmin keväällä ostamani langan upeista sinisen ja vihreän sävyistä.
Tämä maksullinen ohje oli kiehtovaa neulottavaa. Ohje oli jaettu useampaan alaosioon joista sai sitten neuloa mieleisensä määrän eri kaavioita. Vaikka huivista tuli tosi kaunis näinkin, olisin halunnut tehdä reunapitsiosuudesta vähän leveämmän. Lanka loppui kuitenkin loppumetreillä ja jouduin päättelemään huivin vähän ennen kuin olisin halunnut. Tämän huivin kohdalla voi tosiaan puhua metreistä, sillä huivista tuli lopulta pingotuksen jälkeen valtaisan iso.
Huivi ennen pingotusta kun se vielä mahtui yhteen kuvaan
Huivi oli tosiaan mukavaa neulottavaa, lanka sen sijaan ei niinkään.  Kuvittelin, että tämä lanka olisi tavallista liukuvärjättyä peruslankaa, mutta siinä olikin neljä täysin irrallista säiettä ilman kierrettä. Isoin haaste näiden irtosäikeiden kanssa olikin pitää ne sotkeutumatta toisiinsa ja langankireys tasaisena. Ihailemani liukuvärjäys oli myös toteutettu ärsyttävällä tavalla, yksi langan säikeistä oli vaihdettu vuorollaan eri väriseksi ja liitetty jatkoksi solmulla.
Hyviä puolia olivat sen sijaan kertakaikkisen upeat värit ja puuvillan ihana pehmoisuus ilman raskasta painoa. Huivista tuli langan ansiosta myös kauniisti laskeutuva.

Kaiken kaikkiaan lopputulos oli kuitenkin upea huivi ja ystäväni ihastui siihen ikihyväksi.

Malli: Peacock's Tale
Lanka: Plassard Ravinala (50 % puuvilla, 50 % akryyli, 150 g/600 m)
Puikot: 5 mm
PS. Vaikka tuota lankaa tuossa vähän moitiskelin, niin arvatkaapa vain meninkö taas lomalla ostamaan vastaavanlaisen kerän liukuvärjättyä lankaa, eri merkissä ja eri väreissä kylläkin, mutta samalla idealla :-)

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Lomakuulumisia

Kesäloma on nyt nautittu puoleen väliin, kaksi viikkoa on takana ja saman verran edessä.
Tänä vuonna lomapaikka on entinen kotikaupunkimme Alicante, ja vaikka Suomen kesän valoa kaipaankin, ei sääuutisten perusteella Alicanten valinta lomakohteeksi kaduta yhtään.
Jos haluat kerätä katseita rannalla, neulo!
Käsitöitä on tehty myös rennolla lomaotteella. Ensitöikseni kävin suosikkipaikassani Más que Lanas -lankakaupassa Alicanten keskustassa ja hankin pussillisen ihania pellavalankoja. Niistä on tulossa, mikäpäs muukaan kuin kesäpusero.

Iltaisin, kun päivän porotus on vähän viilentynyt, olen neulonut pari settiä kotitossuja täkäläisten ystävieni lapsille. Ensimmäiset tossut tein tutulla Nola's slippers -ohjeella.
Lankana espanjalaisen Lanas Stop -merkin Top Merinoa, joka on merino-akryyli -sekoitetta. En voinut vastustaa suosikkivärieni sinisen ja vihreän kutsua enkä kaupan supertarjoushintaa.

Uusia puikkoja en halunnut ostaa, koska kotona niitä on jo ennestään valtava arsenaali, joten käytin mukana tuomiani 4 mm:n puikkoja, jotka ovat hivenen liian pienet tälle langalle. Toisaalta sain näistä omalla löysällä käsialallani mukavan napakat.

Toisissa tossuissa käytin Non-felted Slippers -ohjetta, johon kovasti tykästyin.
Tämän toisen parin pohjan ja reunuksen neuloin Katian Alaska-langasta, joka on täysin aitoa akryylia. Tuon Top Merinon värivaihtelut olivat niin pitkiä, että pienistä tossuista tuli aivan eriväriset, mutta haitannooko tuo mitään.

Vaikka näissä kolmenkymmenen asteen helteissä ei kotitossuja pahemmin tarvita, niin uskon että näille löytyy talvella käyttöä. Espanjalaisissa taloissa kun lämmitys on vähän mitä on ja kivilattiat ovat yleensä jääkylmiä.

Kumpienkin tossujen ohje on saatavana ilmaiseksi Ravelrystä, ja näyttääpä noiden toisten tossujen ohje olevan saatavilla myöskin suomeksi.

Lopuksi vielä tunnelmapala Playa de San Juanin illasta.
Rentoja kesäpäiviä myös sinulle!


perjantai 23. kesäkuuta 2017

Kukkatakki

Belgiassa on valtava helleaalto. Koko viikon lämpötilat ovat huitoneet 30 asteen tuntumassa. Kun tähän lisätään korkea ilmankosteus, on turkkilainen sauna valmis. Näissä olosuhteissa on innokkaimmankaan käsityöihmisen vaikea löytää inspiraatiota neulomiseen.

Joten palataanpa vielä kevääseen ja viileämpiin säihin. Silloin Garnstudion malleja selatessani katseeni osui villatakkiin, jossa oli selässä yksi iso kukka. Se oli menoa se. Harvoin innostun mistään mallista niin kovasti, että se on heti saatava puikoille, mutta tämä oli sellainen.
Langat tilaukseen saman tien. Alkuperäinen suunnitelmani oli tehdä takista luonnonvaalea, mutta lankakaupan rajoitetusta värivalikoimasta johtuen päädyin vaaleanpunaiseen. Väripalettini näyttää muutenkin olevan siirtymävaiheessa tummista vihreistä ja sinisistä vaaleampiin sävyihin, mutta vaaleanpunainen oli itsellenikin pienoinen yllätys.
Garnstudion ohjeen kaavio oli selkeä. Jakku aloitetaan selästä keskeltä ja neulotaan pyörönä. Jakun selkä on siis ympyrä, johon neulotaan loppuvaiheessa lyhennetyin kierroksin etureunat. Hihat neulotaan viimeisinä. Minulla oli ongelmia silmukkamäärien ja/tai mahdollisesti ohjeen tekstin ymmärtämisen kanssa. Suunnittelin tekeväni L-koon, mutta jossain vaiheessa huomasin tekeväni S/M-kokoa. Minulla on melko löysä käsiala, joten tämä koko vaikutti jokseenkin passelilta ja annoin asian olla.
Hihat neuloin magic loopilla yhtä aikaa. Vaikka välillä tuntui, etteivät ne koskaan valmistu, niin silti suosittelen tätä tekniikkaa. Pieni ongelmanpoikanen tuli hihojen istuttamisen kanssa. Ommellusta saumasta tuli nimittäin niin joustamaton etteivät hauikset mahtuneet sisään vaikka en pahemmin käy edes punttisalilla. Ratkaisin (kirjaimellisesti) ongelman purkamalla ompelukset ja virkkaamalla hihat paikoilleen.
Jakku oli oikein mukava neulottava aina siihen asti kun siirryttiin neulomaan viimeisiä kierroksia ympyrään ja kerroksen pituus oli monta sataa silmukkaa. Jakkua ei myöskään oikein pystynyt sovittamaan tässä vaiheessa, joten koon puolesta tämä oli mysteerineule parhaimmillaan.

Lopputulos oli lopulta ihan ookoo. Vähän pitempi tämä jakku olisi saanut olla, mutta saa nyt kelvata. Ihan kelpo kesätakki tästä tuli ja käyttöönkin se on jo päässyt.

Ohje: Andromeda 
Lanka: Drops Alpaca, menekki 325 g eli 6.5 kerää
Puikot: 3 mm




sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Virkkuukoukku on kesän merkki

Kesäloma lähestyy vauhdilla ja lomasuunnitelmat ovat täydessä käynnissä. Niihin kuuluu tällä hetkellä rannalla haahuilu, meren katseleminen, rannalla lukeminen sekä käsityöt (ne, joita voi rannalla tehdä).

Tunnelmaa nostattaakseni kaivoin virkkuukoukun esille. Tämä näyttää olevan minulle jonkinlainen kesärituaali. Virkkaan yleensä melko harvoin ja nämä harvat kerrat painottuvat aina kesään.

Ensimmäisenä tein itselleni aurinkohatun.
Vastaavanlaisia hattuja olen virkannut ennenkin, kesällä 2014 tein niitä oikein urakalla.

Tein tämänkin samalla, hyväksi todetulla mallilla, tosin joka kerta muokkaan sitä aina vähäsen ja jokaisesta hatusta tuleekin aina vähän erilainen.  Tällä kertaa virkkasin vuorotellen kerroksen pylväitä ja kerroksen kiinteitä silmukoita.  Lieristä tuli tällä tyylillä paljon napakampi. Lankakin vaikutti asiaan, se oli Garnstudion Bomull-Liniä, joka on puoliksi puuvillaa ja puoliksi pellavaa ja siksi paljon jämäkämpää kuin pelkkä puuvillalanka. Keskelle tein pari kerrosta ristipylväitä. Virkkuukoukku oli kokoa 4 mm, joten tulosta syntyi sukkelaan.
Olin ostanut tätä lankaa kuusi kerää, joista hattuun kului kaksi (100 g). Lopuista neljästä tein yhteen sopivan laukun.
Laukkukin on tehty vanhalla, hyväksi todetulla mallilla. Se on lähestulkoon samanlainen kuin tuo edellinen, lukuun ottamatta paria parannusta. Tein tähän kapeamman pohjakappaleen. Näin se ei rupea ikävästi lörpöttämään kantamusten kanssa. Lisäksi tein tähän vain yhden, vähän leveämmän ja vähän lyhyemmän kantohihnan.  Edellisessä laukussa, kevyilläkin kantamuksilla kantohihnat venyivät pituutta niin paljon ettei laukkua oikein pystynyt enää mukavasti käyttämään. Tämä hihna saa mielellään vaikka vähän venyäkin.

Tuli oikein kesäinen olo! Nyt ei enää puutu kuin se kesäloma!


sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Hidasta elämää

Viime viikkoina ja päivinä on tullut neulottua ja neulottua. Silti on tuntunut, ettei työ ole oikein edistynyt, saati että mitään olisi valmistunut. 

Työn alla on tosin tällainen isompi pitsihuivi, joka ei ole kovin nopeasti valmistuvaa sorttia.

Ulkoneulontakausi on Brysselissä parhaimmillaan
Sen lisäksi liityin jokunen aika sitten Ravelryssä Elena-huivin mysteeri KAL:iin, eli yhteisneulontaan. Huivin ohje on nyt kokonaisuudessaan julkistettu ja minullakin se alkaa olla viittä vaille valmis.
Innostuin tästä mysteerihuivista niin kovin, että laitoin alulle toisenkin version samaisesta Elenasta. Se ei ole vielä paljon alkua pidemmällä.
Teen tätä toista Elenaa jämälangoista, enkä ole vielä ihan satavarma miten toimiva ideani on. Värit ainakin ovat kesäisen hempeät. 

Ja sitten on vielä tämä kietaisuliiviprojekti. Ostin viime kesänä Suomen matkalta Novitan Kajoa, kun siinä olivat kaikki suomalaisen järvimaiseman värit, enkä sitten keksinyt mitä siitä voi tehdä. Lisäksi lankaa on näiden kotitossujen jäljiltä vain kaksi kerää, joten mihinkään kovin kummoiseen se ei riitä. 
Eli eipä tässä tämän enempää tarvitsekaan miettiä mikseivät neuleet edisty. 
Liian monta rautaa tulessa.
Mutta näissä hommissa onneksi matka taitaa olla tärkeämpi kuin päämäärä. 

***

Arvatkaapa muuten kuka on tulossa Brysseliin ensi viikolla?
Siihen kyllä löytyy jo valmista.


tiistai 9. toukokuuta 2017

Tanssii karhujen kanssa

Tämä blogi nukahti joku aika sitten karhujen lailla talviunille.
Ei ollut oikein mitään esiteltävää ja talvella oli niin vähän valoa ottaa kuvia ynnä muut kootut selitykset.
Täällä sitä kuitenkin taas ollaan. Toivottavasti sielläkin on vielä joku.

Vaikka blogi oli talviunilla, niin neulominen ei. Onkin tässä kevään mittaan tullut neulottua yhtä sun toista.
Yksi viimeisimmistä, ja ehkä kaikkein ihanin neulomukseni ikinä (taidan sanoa tämän jokaisen valmistuneen jälkeen...) on tämä huivi 'Dancing with Bears'.
Olin ostanut 'kun halvalla saa' -periaatteella erään belgialaisen lankakaupan konkurssiloppuunmyynnistä (nyyh!) erän Lang Yarnsin Silk Merinoa. Sitä oli hyllyssä jäljellä 6 kerää hunajan/beigen sävyssä. Kaavailin ensin neulepuseroa, mutta arvelin näyttäväni siinä itse Nalle Puhilta, joten tulin hyvin pian toisiin aatoksiin. Selailen usein Ravelryn ohjeita 'Hot right now'            -suodattimella, ja tämä huivi oli rakkautta ensi silmäyksellä.
Huivi aloitetaan luomalla silmukat picot-reunukseksi, ja siinä tulikin ensimmäinen tenkkapoo. Minulla on usein vaikeuksia sanallisten ohjeiden kanssa, tykkään paljon mielummin lukea kaavioita. Ensimmäinen yritelmä menikin parin kerroksen jälkeen purkuun kun silmukkamäärät eivät stemmanneet. Onneksi suunnittelijan kotisivuilla oli kuvallinen ohje miltä reunuksen pitäisi näyttää, en olisi jaksanut kovin montaa kertaa luoda 436 aloitussilmukkaa!
Kun reunuksen sai alkuun, sujui loppu helpommin. Reunuksen jälkeen neulotaan loppuosa ainaoikeinneuleena lyhennetyin kierroksin. Tein vielä reunaan i-cordin viimeistelemään tämän ihanuuden. Minulle suurin vaikeus (aloituksen jälkeen) oli ohjeeseen luottaminen. Luulin usein 'tietäväni paremmin' miten joku kohta pitäisi neuloa, mutta onneksi palasin aina ohjeeseen enkä lähtenyt säveltämään omiani.

Huivin ohjeen sai valita kolmesta eri kokovaihtoehdosta. Minä neuloin omani kaikkein suurimmassa koossa kun halusin oikein ison ja lämpimän huivin. Lieneekö kylmällä keväällä ollut osuutta tässä päätöksessä. Joka tapauksesta huivista tuli niin valtaisa, etten meinannut löytää tarpeeksi suurta tilaa edes pingotukseen. Mittasin summittaisesti, että pituus on lähemmäs 2.5 metriä. No, onpahan mihin kylminä päivinä kääriytyä.
Langasta voisin sen verran mainita, että se on pehmeää, lämmintä, ylellistä ja muutenkin kaikin puolin ihanaa. Lanka ei ole ihan tasaisen sileää, joten neulepintakin on vähän elävämpää. Jos joku haittapuoli pitäisi tästä langasta mainita, niin sen purkaminen on todella tuskallista ja lähes mahdotonta. Melkein vetää mohairille vertoja siinä suhteessa. Purkamista en suosittele, lankaa muuten kyllä.

Summa summarum:
Ohje: Dancing with Bears
Puikot: 4.5-5.5 mm, silmukoiden luonnissa isommat, ainaoikeinneuleessa pienimmät
Lanka: Lang Yarns Silk Merino (worsted), menekki 275 g
Vaikka huivi pitää huolen ettei palella enää tarvitsekaan, niin toivon silti, ettei tätä enää tänä keväänä paljoa tarvittaisi.

Tästäpä se taas alkaa.
Jatketaan.