lauantai 24. helmikuuta 2018

Arvingen - erään langan kolmas inkarnaatio

Jotkut tätä blogia pitempään seuranneet ovat saattaneet huomata, että minulla on tapana uusiokäyttää lankoja usein. Olen aika kova purkamaan neuleita, joista en pidä tai joita ei ole tullut käytettyä, ja neulomaan langoista jotain ihan muuta.

Esimerkkejä löytyy blogista useampiakin, mutta harvemmin olen mitään lankaa kierrättänyt yhtä paljon kuin tätä hiljattain kolmanteen inkarnaationsa, eli Arvingen-ponchopuseroksi tullutta.
knitted pullover
Asuin kymmenisen vuotta sitten Australiassa muutamia vuosia. Ostin siellä paikallisesta kaupasta ihanaa paksua merino-alpakka-silkki -lankaa ja neuloin itselleni viileitä aamuja varten nopeasti hartioille heitettävän ison huivin. Tämä oli aikana ennen Ravelryä, joten kuva-aineistoa huivista ei jäänyt.

Huivista tuli kuitenkin pikkuisen omituisen muotoinen eikä se istunut hartioille mukavasti, joten muutaman vuoden säilömisen jälkeen otin ja purin sen.  Langoista neuloin Grommet-villatakin, jota tässäkin blogissa ylpeänä esittelin. Takki olikin ihan kiva, mutta malli ei istunut minulle. Hihat olivat himpun verran liian pitkät ja nappilista irvisti ikävästi. Ei tullut takistakaan käyttövaatetta ja purin langat vielä kerran. Lanka oli edelleen hyvässä kunnossa, koska kumpikaan vaate ei ehtinyt olla käytössä juuri ollenkaan.
Tänä talvena löysin Ravelrysta Arvingen-ponchopuseron ohjeen. Se oli niin houkuttelevan ja mukavan näköinen, että tiesin että vihdoin ja viimein näille kierrätyslangoille löytyi se oikea olomuoto ja loppusijoituspaikka.

Ohje oli helppolukuinen, enkä edes yrittänyt miettiä siihen mitään omia virityksiä. Neuloin hihat ensin sillä ajatuksella, että voin sitten loppulangoista neuloa helmaa niin pitkäksi kuin lankaa riittää. Yhden ihan pienen muutoksen tein. Helmaan tulee ohjeen mukaan joustinneuletta, mutta minä tein sen sijaan suosikkini i-cordin kun pelkäsin että joustinneule vetäisi koko puseron pussille.
Ja ai että! Puserosta tuli juuri niin ihana ja lämmin ja mukava kuin odotinkin. Se on tänä talvena ollut todella kovassa käytössä. Niin kovassa, että lanka alkaa sen verran jo nyppyyntyä ettei neljättä inkarnaatiota enää edes voisi edes tulla, koska purkaminen olisi jo mahdotonta. Enkä kyllä enää sitä suunnittelekaan, kyllä tämä on hyvä näin.
Tosin... Sinne lankavarastoon jäi siitä ihan ensimmäisestä huivista kasa sopiviin pituuksiin leikattuja hapsuja, jotka tähän puseroon voisi lisätä. Hmmm.....

Malli: Arvingen
Lanka: Paksu merino-alpakka-silkki sekoite, lankamerkistä ei mitään muistikuvia tai todistusaineistoa
Puikot: 7 mm

torstai 15. helmikuuta 2018

Huovutettu hätätilaratkaisu

Käväisin pari viikkoa sitten viikonloppumatkalla Suomessa. Liekö ollut niin kiire nousta torinalusparkista Kuopion torille lihapiirakalle ja kahville, että astuin liian vauhdikkaasti portaille sillä seurauksella, että näin silmissäni kaikki tähdet ja planeetat ja sain jalkapöytään useamman luun rasitusmurtuman.

Hoidoksi tuli 'chaussure de barouck' -kenkä kuukauden ajaksi. Ja mikäpä siinä, paitsi että kenkä on sandaali ja nyt on helmikuu. Ja helmikuussa voi olla kylmä, jopa Belgiassa.

Ensimmäisenä aamuna sovelsin kerrospukeutumista ja laitoin useamman kerroksen sukkia, ml. villasukat, mutta kylmä viima kävi niistä ikävästi läpi.
Niinpä otin viikonloppuprojektiksi huovutettujen tossujen neulomisen. Tein tällaisia tossuja urakalla pari vuotta sitten ja kotoa löytyi sopivasti muutama keränen Dropsin Eskimoa. Olisin tehnyt kaikista mieluiten kenkään sopivat huomaamattomat mustat tossut, mutta kotoa löytyvä värivalikoima oli hyvin rajoitettu eikä riittänyt edes yksivärisiin. Päädyin armeijan vihreän ja harmaan rauhalliseen yhdistelmään.
Sopiva ohje oli myös kysymysmerkki. Olen tehnyt tossuja erilaisista langoista ja jokainen on huopunut eri tavoin. Yleensä tykkään improvisoida itse, mutta nyt oli pakko pelata varman päälle ja luottaa Garnstudion omaan ohjeeseen. Ja onneksi luotin, nimittäin tossuista tuli juuri sopivan kokoiset. Omilla ohjeilla nimittäin se, mitä kokoa pesukoneesta löytyy, on melkoista arpapeliä.

Sen verran ohjeesta poikkesin, että tein koko tossun sileällä neuleella. Ja koska jouduin tekemään tossut kahdella värillä, yritin tehdä värien vaihtumiskohdasta sellaisen että se näyttäisi suunnitellulta design-elementiltä, eikä pakon edessä hutaistulta kehitelmältä.
Nyt ei enää varpaita palella, ja muutenkin tossu tuo mukavuutta tähän kenkään, josta eroon pääsemistä en malta odottaa.
Tossuista sen sijaan tuli niin mukavat, että niiden käytöstä en aio luopua ollenkaan.

Malli:  Huovutetut Drops tohvelit 
Lanka: Drops Eskimo, menekki n. 1.5 kerää kumpaakin väriä, yhteensä n. 150 g
Puikot: 6 mm

perjantai 9. helmikuuta 2018

Nelson

Kuten hyvin tiedämme, teini-ikäisille lapsille on todella vaikeaa, ellei suorastaan mahdotonta, neuloa mitään vaatteita. Tämä on ollut tilanne tässäkin taloudessa viime vuosina. Viime talvena silloin 16 v poikani heitti minulle neulehaasteen, josta sukeutui villapusero jota jopa käytettiin aika paljon.
Ja ilmeisesti myös tykättiin, koskapa hän tänä talvena toivoi uutta.

Tällä kertaa ajattelin päästä vähemmällä säätämisellä, joten suosittelin itse mallia. Ehdotus hyväksyttiin sillä ehdolla että alkuperäisen ohjeen palmikkoraita piti muuttaa erilaiseksi. Tähänkin löytyi hyvässä yhteisymmärryksessä sopiva malli.
Näillä eväillä syntyi neulehuppari Nelson. Lankana oli Dropsin Karisma, jonka kanssa yhteistyö pelasi myös hyvin.

Ohjeessa oli muutama jännitysmomentti. Ensinnäkin neulominen aloitettiin olkapäistä.
Ensimmäisenä neulottiin pienet olkapoletit ja näistä poimittiin silmukat etu- ja takakappaleisiin. Kappaleet yhdistettiin kainalossa ja loppuvartalo neulottiin pyörönä. Hihojen neulominen aloitettiin myös olalta ja ne "kasvatettiin" hiha-aukkoon sopiviksi lyhennetyillä kierroksilla.
Hienot niistä tulivatkin, ja oikein huolitellun oloiset. Hihan keskellä jatkettiin olkapäältä alkanutta palmikkoraitaa. En ole ennen tällä tyylillä hihaa tehnyt, mutta taidanpa ottaa ohjelmistoon.

Lopuksi koko komeuteen neulottiin korkea kaulus, jossa jatkettiin palmikkoraitaa ja jonka reunaan tehtiin vielä nauhakuja. Nyöri neulottiin i-cordina. Vaikeinta koko neuleessa oli minulle tuo nauhakujan taitteen ompeleminen siististi ja niin ettei joku kohta vetäisi yhteen suuntaan ja toinen toiseen. Muutaman purkukerran ja ärräpään tämäkin vaihe vaati ennen kuin päätin että lopputulos on ihan tarpeeksi hyvä.
Poika oli tyytyväinen ja saattaapa vielä tilata jonkun neuleen tulevaisuudessakin.
Äiti oli tyytyväinen, eniten siihen että poika oli tyytyväinen.

Malli: Nelson (Interweave Knits, Fall 2017), vaihtoehtoisen palmikon kaavio löytyy täältä
Lanka: Drops Karisma Superwash, menekki 600 g
Puikot: 4.5 mm






lauantai 13. tammikuuta 2018

Midsummer vai Midwinter Haze?

Olen kyllä vähän ihmetellyt että miksi Joji Locatelli nimesi tämän kaulahuivinsa juuri Midsummer hazeksi? Sehän on kuitenkin neulehuivi, eikä minusta mitenkään erityisen kesäinen. Vai johtuuko se siitä, että hän suunnitteli sen Jyväskylän neulefestareille ja Suomessa oli juhannuksena niin talviset olosuhteet?
Tiedä häntä, mutta kesäloman (ei Jyväskylässä eikä edes Suomessa) jälkeen halusin itsekin neuloa tämän niin monessa blogissa kehutun kaulahuivin. Langaksi ostin Lang Yarnsin Jawoll Magicia vihreän sävyissä.

Kerrankin sekä lanka että malli olivat aivan optimaalisen hyvä yhdistelmä. Näillä liukuvärjätyillä langoilla neuloessa kun on aina se riski, että neulepinta näyttää levottomalta tai värit ryhmittyvät kummallisen muotoisiksi kuvioiksi. Tällä kertaa sellainen ihme tapahtui, että langan värivaihtelut asettuivat niin että ne korostivat ohjeen parhaita puolia.
Neulominen oli kaikin puolin mukavaa ja ohjetta oli helppo seurata, vaikka ensikatsomalta vähän vierastin useampia sivuja kaavioita. Monisivuisista kaavioista huolimatta tämä oli aika hyvä telkkarineule sekä varsinkin matkaneule. Kaavioita oli helppo seurata ja ne oppi hyvin pian ulkoa niin, että ainoastaan kerroksen alussa ja lopussa joutui aina vähän lunttaamaan.

Tykästyin malliin niin kovin, että päätin tehdä toisenkin. Ostin kesällä Alicantesta täysin heräteostoksena tai mahdollisesti auringonpiston seurauksena mitä omituisimman värisimmän lankakerän, vai miltä kuulostaa yhdistelmä violettia, beigeä ja taivaansinistä?
En keksinyt langalle muutakaan käyttöä, joten otin sen matkaseuraksi joululoman pitkille ajomatkoille Englantiin. Ajattelin, että onpahan edes jotain tekemistä autossa istuessa. Ja katso, värit rauhoittuivat tässä neuleessa tosi harmoniseksi yhdistelmäksi!
Joskus kannattaa näköjään mennä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle ja kokeilla jotain ihan muuta.  Saattaa jopa yllättää itsensä positiivsesti.
Malli: Midsummer Haze
Lanka: Lang Yarns Jawoll Magic, n. 150 g (vihreä huivi), Katia Spring Rainbow (pastellihuivi), n. 150 g
Puikot: 3.5 mm vihreässä huivissa, toisessa 4 mm

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Neulekuulumisia Englannista

Joulun välipäiviksi matkustimme Englantiin, nyt kun sen vielä voi helposti tehdä. Ensin autolla Calaisiin ja sieltä Eurotunnelin junalla Englantiin. Lopullinen määränpää oli Dartmouth, jonne oli junan pääteasemalta vielä viiden tunnin ajomatka. Siihen tosin vähän aikaa lisäsi moottoritien rampista erehtyminen ja joulupäivänä auki olevan ruokapaikan etsiskely (turhaan). Onneksi olin varannut ajomatkalle tekemistä ja onneksi vuokraisännällä oli jääkaapissa muutama ylimääräinen pizza.
Jo valmiista töistä otin käyttöön vähän ennen joulua neulomani pipon ja lapaset.
Tänä talvena kaikilla näyttää Brysselissä olevan palmikkopipot joissa on iso tupsu. Minä päätin jatkaa vielä pidemmälle ja neuloin settiin sopivat lapaset.

Sopivaa valmista mallia en taaskaan onnistunut löytämään, kun Ravelryn valikoimat nyt ovat niin kovin suppeat :-) Sen sijaan löysin kivan näköisen kuplivan palmikkomallin, jonka kaavion muokkasin omaan päähän sopivaksi. Samaisesta kaaviosta säädin kaavion myös lapasen selkäpuolelle. Muutoin lapasen malli on ns. perus.
Setti on neulottu uudesta tuttavuudesta, Lang Yarnsin Yak-langasta, joka on 50% jakin villaa ja 50% merinoa. Empiiristen tutkimusten (lue: rannalla haahuilu tuulisena ja kylmänä (+2C) päivänä) mukaan setti on hyvin lämmin. Sen voin taata, että ainakin Brysselin talvessa tällä tarkenee mennen tullen.

Lopuksi vielä paikalliseen tapaan sääraportti. Olen täällä Englannissa pitänyt taas matkapäiväkirjaa, ja sääraportti näytti vielä eilen tältä.
Tänään voin onneksi lisätä päiväkirjaan ihan toisenlaiset värit.



perjantai 15. joulukuuta 2017

No onkos tullut kesäneule nyt talven keskelle?

Kappas vaan, sehän on kohta joulu ja minulla näyttää täällä blogissa aika pysähtyneen tuonne loppukesään. Vaihdoin syyskuussa uuteen työhön ja se vei nähtävästi niin paljon kapasiteettia ettei siitä enää mitään tänne blogin puolelle irronnut.
Käsitöitä olen kyllä tehnyt entiseen malliin ja se on ollutkin mukavaa hermolepoa kaikkien uusien haasteiden keskellä.
Mutta palataanpa ajassa vähän taaksepäin ja jatketaan siitä mihin jäätiin. Yhdessä kesälomapostauksessa vilahtaa keskeneräinen kesäneule, jota tikuttelen menemään Alicantessa San Juanin hiekkarannalla muiden lomanviettäjien ihmettelevien katseiden kohteena.

Tästä neuleen alusta syntyi Isabell Kraemerin suunnittelema "...a hint of summer", josta tuli yksi pidetyimmistä puseroistani, sanan kaikissa merkityksissä.
Minä lähdin tekemään tätä puseroa taas lanka edellä, toisin sanoen näin kaupassa ihanan värisiä lankoja jotka oli ihan pakko ostaa. Hyvin pian selvisi että lanka oli paksumpaa kuin ohjeessa mainittu ja jouduin tekemään aloituksen pariin kertaan ennenkuin koko vaikutti sopivalta. Halusin puseroon vähän väljyyttä mutten mitään telttaakaan.

Ohjeen puserossa on tasaraitoja kahdella eri värillä.  Minä sen sijaan innostuin Ravelryssä näkemistäni muista neuleista enemmän. Niinpä ostin lankaa useammassa värissä ja päätin tehdä epäsymmetrisiä raitoja niin, että puserossa on selkeä valkoinen pohjaväri ja sitten muita väriraitoja miten sattuu.
Hyvä idea, tosin toteutus vaatikin sitten tarkkaa kirjanpitoa jotta etu- ja takapuolen raidoista tuli samanlaiset. Etu- ja takakappaleet nimittäin neulotaan eri matkaa kainaloihin saakka ja yhdistetään sitten pyöröksi. Hihoissa sai myös pitää samanlaista rätninkiä.  Tähän kun vielä lisätään monien langanpäiden päättely niin negatiiviset asiat tulikin tässä aika tyhjentävästi lueteltua.
Muutoin ohje oli selkeä ja langat oikein mukavia neuloa. Päättelin pääntien, hihat ja helman icordilla, joka antaa aina mukavan viimeistellyn lookin. Neule pääsi suoraan puikoilta käyttöön ja olikin kovassa käytössä koko loppukesän. Sen verran voin vielä jälkikommenttina todeta, että  nyt kun puseroa on käytetty ja pesty useampaan kertaan niin hienoista nyppyyntymistä on havaittavissa. Lanka on kuitenkin sen verran rouheaa, ettei sitä kovin helposti huomaa. Ja hei, kohtahan siirrytään jo kevätpuolelle ja voi aloittaa taas uudet kesäneuleet.

Lyhyesti
Malli: Isabell Kraemer "...a hint of summer"
Lanka: DMC Natura Linen väreissä valkoinen, harmaa, pinkki ja punainen, menekki valkoista 2 kerää, muita värejä reilu 1 kerä
Puikot: 3 mm

Lopuksi vielä vähän lisää kesätunnelmia eli auringonnousu Alicantessa.


lauantai 19. elokuuta 2017

Elena


Osallistuin kevätkesällä mysteeri-KAL –neulontaan, ensimmäistä kertaa eläissäni. En muista mikä sai minut juuri tästä innostumaan, näitä mysteerineulontojahan on Ravelry pullollaan. Ehkä ilmaisohje ja tieto siitä, että tulossa on huivi, jonka neulomiseen riittäisi vain yksi 100 gramman kerä lankaa.

Eräällä viikonloppuretkellä Liègeen ostin paikallisesta lankakaupasta huiviin tarvittavan erän pellavalankaa syvän vihreässä sävyssä ja toisen samanlaisen satsin vaaleampana. Taka-ajatuksena oli, että jos ohje on tosi kiva, neulon vielä toisenkin.
Ohje julkaistiin kolmessa erässä. Ensimmäinen osa oli helppo ja nopea, toinen ja kolmas lähinnä samojen mallikertojen toistoa. Ohje oli helppo ja sopisi hyvin aloittelijoidenkin repertuaariin. Malli on yksinkertaisen tyylikäs. 
En tiedä teinkö jotain väärin, tai ehkäpä syy oli lankavalinnassani, mutta minulla ei 100 g lankaa riittänyt lähellekään tämän projektin loppuun viemistä. Onneksi olin kuitenkin ostanut lankaa reilusti, tosin väriä jouduin vaihtamaan kesken kaiken. Ja onni onnettomuudessa, tämä sattumus nimittäin teki tästä huivista paljon paremman, sillä ainakin omasta mielestäni huivi on kaksivärisenä paljon kauniimpi.
Ainoa asia josta en erityisemmin tässä mallissa pitänyt, on se, että huivista tuli  aika pitkä ja kapea liuhake. Olen itse enemmänkin isojen huivien ystävä ja käytän niitä melkeinpä yksinomaan lämmitysmielessä, en niinkään pelkästään asusteena. Niinpä vein myös tämän huivin kesälomatuliaiseksi ystävälle Espanjaan, jossa talvella ei huivin lämpimyys ole se kaikkein oleellisin asia.

Ohje: Elena
Lanka: Nm 12/3 (80% Wool 20% Linen), super wash 
Puikot: 4.5 mm